Muusan uros on valittu, siitä lisää tulevat pentueet -osiossa.

Eilen la pidettiin 2-pentueelle taas treffit. Kaikki koikut ja perheet olivat päässeet paikalle, siitä suuren suuri kiitos jokaiselle! Oli ihana nähdä kaikkia. Villen kanssa otettiin ihan perusjuttuja, seuraamista ym. Annan ryhmässä tehtiin muistinoutoja ja pysäytysharjiotuksia. Lopuksi ammuttiin haulikolla, ja pellolla vielä riehuttiin ja poseerattiin porukalla. Taas yksi syy miksi pidän tollereista: kaikki murkkuikäiset pojat (6kpl), tytöt (2kpl) ja niiden äitee juoksivat ja leikkivät sulassa sovussa pellolla yhdessä. Ei välttämättä onnistu joka rodussa. Kuvat puhukoon puolestaan (kaikki kuvat ottanut Anssi Koliini):

Simo

Simo

Vallu

Vallu

Kelmi

Kelmi

Nessa

Nessa

Rigo

Rigo

Riki

Riki

Samu

Samu

Koko poppoo, etsi omasi. :)

Simo, Rigo, Riki, Vimma, Kiia, Nessa, Kelmi, Vallu ja Samu.

Nyt on palattu kotimaahan Oonan astutusreissulta. Matka onnistui hyvin, ja nyt vaan toivotaan että reissun antimina on pikku-Oonia ja pikku-Duckeja.

Keskiviikkona (juoksupvä 10) Oonasta otettiin proge, ja se oli vasta 0,3. Matka oli varattu torstaille, mutta sitä siirrettiin ihan suosiolla perjantaille. Perjantaina otettiin uusi proge, joka oli 1,1. Päätimme siirtää matkaa vielä la-iltaan, sillä Oona ei näyttänyt vielä mitenkään erityisemmin suostuvalta. Lähdimme la-iltana kohti Tukholmaa ja Duckea sekä Evaa ja Ulfia ja Ducken kasvattajaa Louisea. Pääsimme su aamuna perille, ja kävimme pissattamassa Oonan ja Ducken. Jo tiellä Oona rupesi vinkumaan Ducken perään, ja heitti häntää sivulle. Päästimme koirat irti pihassa jotta ne saisivat vähän leikkiä ja tutustua toisiinsa. Ne juoksivat kerran talon ympäri, ja Ducke hyppäsi pari kertaa Oonan selkään. Sitten ne juoksivat kuusiaidan alle, ja puhuimme että saavat nyt vähän tutustua toisiinsa rauhassa. Sitten rupesimme katsomaan kuusiaidan alle, ja ne olivatkin jo nalkissa kun pääsimme lähemmäs. Ajoitus oli siis toivottavasti oikea. Kummatkin olivat hyvin rauhassa paikallaan. Tutustuminen jäi siis hieman lyhyeksi, 2min pikatreffit. :)

Seuraava astutus ma-aamuna sujui ihan yhtä helposti. Ma-iltana ajattelimme antaa koirien astua vielä kerran jos ne tahtovat. Ducke oli selkeästi vähemmän kiinnostunut Oonasta, mutta innostui kuitenkin neidin liehittelyihin. Kiinnijäädessään Oona kiljahteli vähän (mitä ei tapahtunut 2 ekalla kerralla), joten liekö olisi oikeat hetket olleet lopuillaan? Kotona häntää ei siirretty enää sivuun lainkaan, joten se taisi olla siinä.

Nyt vaan odotellaan jännityksellä tuottiko reissu tulosta. Ainakin meillä oli kivaa, on mukavaa jutella muiden tolleri-ihmisten kanssa kun juttua riittää. Jos pentuja on luvassa, laskettu aika on noin 28.3 ja luovutusiässä pennut ovat suunnilleen toukokuun puolen välin jälkeen.

Thanks Eva, Ulf and Louise!

 Alla muutama yhteiskuva, harmi kun sää oli vähän tumma.

Oona päätti aloittaa juoksunsa kk pari etuajassa, joten luultavasti lähdemme ensiviikolla Ruotsiin astutusmatkalle. Jännittää!

Jos kaikki menee hyvin, pennut syntyisivät maaliskuun loppupuolella ja olisivat luovutusiässä toukokuun loppupuolella.

Kai sitä pitäisi laatia jonkinlainen kooste viimevuodesta. Mennään vaikka koirakohtaisesti:

-Kiia sai pennut helmikuussa. Toipui edellisen kerran tapaan nopeasti pentujen jälkeen kuntoon. Isommin mitään ei ehditty tehdä, haaveissa oli kesällä muutama mejä-startti mutta emännän raskauden vuoksi mejäilyt jäivät. Kiian päähomma on ollut opettaa Vimmaa tavoille, ja se onkin onnistunut siinä hyvin. Kiia pääsi syksyllä metsälle ja nouti muutaman linnun.

-Oona sai nome-B:ssä AVO3. Osallistui valmennustiimin koulutuksiin. Toimi hyvin käytännön metsällä linnuilla (syksyn noudot noin 35kpl), ajoi pupuja ja jäljesti hirveä syksyllä.

-Muusan kauden alku oli huono, sillä ampumaonnettomuuden jälkimaininkeja tulikin yllättäen mieleen kauden ensimmäisessä kokeessa. Siitä kuitenkin toivuttiin, ja tuloslista olikin parantuva kauden loppua kohti: AVO3, AVO2 ja 2xAVO1. WT 2xAVO2. Lisäksi Muusa oli tollerinomessa nomemestari, sekä paras avoimen luokan tolleri ja paras yhteistyö avoimessa. Tollershown ja nomen yhteenlasketuilla pisteillä Muusa oli myös tollerimestari 2009. Muusasta tuli vuoden aikana myös muotovalio. Tokoilemaan ei ehditty kokeisiin saakka. Osallistuimme valmennustiimin koulutuksiin. Käytännön metsällä noutoja sorsilla parisenkymmentä, ja varisjahdin noin parikymmentä lintua sekä muutama kyyhkynen.

-Vimma kasvoi ja kehittyi. Perusjuttuja on otettu haltuun, ja tutustuttu toisiimme. Tähän mennessä voi todeta, että innokas kaveri, joka rakastaa lapsia. Koulutustasoltaa tällä hetkellä noin taipparitasolla. Vimman pääsaavutus oli hengissä pysyminen, sillä mahaan upposi mm maalia pari desiä, bituminauhaeristettä, kattopellin palasia, lintujen talipalloja, pari hihnaa ja pantaa, 10x koiran sänky jne jne. Ihana pikku veitikka. :D

-Kasvateissa saimme 2-pentueelle ihanat uudet omistajat. Ensimmäisesen pentueen koirat saivat kivoja tuloksia kauden aikana, mm. Viskin JVA-valioituminen ja ALO1, Rasmus ALO1x2, Sanni AVO2, Intro ALO3,  Luma agilityssä kolmosiin ja Tico monen monta noutoa käytännön metsällä. Kaikille hyvää jatkoa vuodelle 2010!

-Me saimme kesän aikana uusittua talon ulkovuorauksen ja maalattua sen juuri sopivasti ennen pakkasia. 50 vuotta papereihin piirretty mutta muuten odottanut yläkerran terassi valmistui viimein. Pihaan kärrättiin aika monta kuormaa multaa ja saatiin uutta nurmikkoa. Sisällä talossa purimme vanhaa yläkertaa, tehtiin kaksi makuuhuonetta ja yläkerran eteinen, varasto ja portaikko valmiiksi. Ulkosaunaan uudet sähköt ja kellariin sähköpääkeskus. Maailman isoin kiitos Taatalle suuren suuresta avusta, sekä mummuille ja papalle & vaarille lastenhoitoavusta! Saimme kanien ensimmäiset poikueet onnistuneesti maailmaan. Saimme syyskuussa Aliisalle pikkuveljen, maailman suloisimman Oskari -pojan.

Kyllähän tuossakin jo oli yhteen vuoteen häpeningiä, en olisi koskaan uskonut että ehdimme näin paljon. Ensivuosi on pentupainotteinen. Katsotaan mitkä suunnitelmista ja haaveista toteutuvat. Illemmalla blogiin päivitystä Oonan tulevasta uroksesta. Kotona tehdään meidän makkari valmiiksi, jonka jälkeen koko yläkerta onkin tehty. Siitä jatketaan inspiksen iskiessä joko keittiöön tai kellariin, kumpikin kaipaa kipeästi remonttia. Koirien kanssa tehdään mitä ehditään. Olosuhteiden pakosta Ville päätti erota valmennustiimistä. On vähän turhan haastavaa yrittää keskittyä kahteen lapseen ja kahteen koiraan ja koulutukseen samaan aikaan. Siksi Ville antaa paikkansa jollekin joka ehtii tehdä enemmän. Itse erosin nome-toimikunnasta, johan siinä tulikin oltua vetämässä pari vuotta ja vuosi muuten mukana + tokotoimikunnassa. Tahdon tänä vuonna keskittyä nyt omiin koiriin ja kasvatteihin enemmän, sillä oma aika ei millään riitä ihan kaikkeen. Omien koirien kanssa tehdään mitä ehditään. Suurena haaveena olisi päästä starttaamaan Muusalla voittajaluokassa, mutta katsotaan miten ehditään. Stressiä ei oteta mistään, kaikkea tehdään niin kauan kuin kivaa on sekä koirilla että ihmisillä.

Nyt ollaan jo joulussa! Hyvää joulua kaikille lukijoille ja iloa ensivuodelle!

Vimma joulukuun kansikuvatyttönä.

Sitten vähän tuloskuulumisia: Siipiveikon Hanhenhoukuttelija eli Simo ja Siipiveikon Riekonriistäjä eli  Rigo käväisivät ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään Tampereella 6.12.  Tuomarina oli Raija Tammelin. Uroksissa jaettiin eriä vain neljälle, ja Simo oli yksi näistä. Lopullinen sijoitus Simpalla oli JUN1, PU3 ja Vara-Serti. Rigokin sai EH:n ja sijoittui luokassaan neljänneksi. Ei hassumpaa, kun ikää oli juuri ja juuri riittävästi junnuluokkaan.

Samaan aikaan me nomeilimme valmennustiimin koulutuksessa Inkoossa Reima Ronkaisen opissa. Päivä oli hyvä, ja jotain uusia ajatuksiakin tuli mieleen. Muusa oli aika löysä, ja sen haastavammat markkeeraukset olivat melko mielenkiintoisilla reittivalinnoilla suoritettuja. Ohjauksissa ei mitään ongelmaa. Oona oli alkupäivän täysin hiljaa, mutta kun tehtäviin tuli toiset koirat mukaan parityöhön ja walk up:iin se alkoi piippaamaan. Muuten Oonan osalta tehtävät menivät hyvin, ja se oli oma vauhdikas itsensä.

Nyt on muuten kaikki Oonan pennut lonkka- ja kyynärkuvattu, ja terveystulokset vaikuttivat kivoilta. Kaikilla viidellä pennulla 0/0 kyynärät, ja 4:llä A/A ja yhellä B/B lonkat. Hienoa!

Niin ja jottei taas selvittäisi ilman tapaturmia, niin taas kävi näitä sarjassamme tyhmiä juttuja. Heittelin tytöille ilmaan suoraan ylöspäin lumipalloja 23.12 iltapäivällä. Yhden pallon kohdalla sekä Muusa että Oona hyppäsivät samaan palloon ja niiden hampaat kolahtivat yhteen. Jo ilmassa kuuluneesta naksahduksesta tiesin että nyt sattui. Kumpikaan koira ei näyttänyt kipua, vaan kinusivat taas uutta palloa. Tutkin ensin Muusan suun, kun jotenkin se näytti että sen kulmahammas olisi voinut osua. Kulmahampaan vieressä oli verestävä naarmu, ei muita näkyviä vaurioita. Sitten vilkaisu Oonan suuhun, josta näki heti kummalta se hammas meni. Vasen etuhammas oli keskeltä kahtia ja ydin oli näkyvissä. Pikaisella soittokierroksella pääsimme onneksi Toijalan eläinlääkäriasemalle, kun lupasimme lähteä ihan heti että kerittiin juuri ennen heidän joululoman alkua. Luojan lykky että päästiin hoitoon ennen joulua! Vaihtoehtoina olivat joko juurihoito ja suuriprojektinen (ja varmasti kivuliaampi) hammaskruunun uudelleen rakennus Helsingissä tai hampaan poisto. Ei tarvinnut miettiä kahta hetkeä, ja hammas poistettiin. Nyt Oonan hymy on vähän vajaa, mutta ei se sen onnellisuutta vähennä.