81. KAIKU SUKAT

by Annika Levänen

Lanka: Neveda Sirene  ja Muumitalo 

Menekki: 32g

Puikot: 2½ 

Silmukoita: 44s

Koko: 0 - 3kk

80.SNOWBELL TOP

by Olaug Beate Bjelland

Lanka: Schachenmayr Portolino 170

Menekki: 102g

Puikot: 2 ja 2,25

Koko: 6-8v

Tässä oli meidän viikonloppuruoka parin viikon takaa, kun kaupasta löytyi ensimmäiset ruotsalaiset varhaisperunat. 

Olin ostanut kaupasta palan lämminsavulohta. Tykkään tällä tavalla perunoiden kanssa syödessä tarjota lohenkin lämmitettynä. 

Savukalan lämmitysohje: 

Lämminsavulohi kääritään voipaperiin. Uuni lämmitetään 120-asteiseksi ja lohi voipaperikäärössään uunipellille. 20 minuutin kuluttua valmista, tarjotaan heti lämpimänä. 

Valion sivuilta hoksasin lohen kanssa tarjottavan piimä-tillikastikkeen ohjeen, ja vaikka se hieman erikoiselta kylmäksi kastikkeeksi kuulostikin, oli se oikein hyvää, ja sopi hyvin lohen kanssa ja varmasti sopisi myös salaatinkastikkeena vihersalaatille. Tätä ei kannata tehdä rasvattomasta piimästä, ettei tule litkua. 

Piimä ja ranskankerma sekoitetaan keskenään, lisätään sinappi ja sekoitetaan tasaikeksi. Maustetaan sokerilla, suolalla ja silputulla tillillä. Kastike saa maustua jääkaapissa hetken ennen tarjoilua. 

Piimä-tillikastike: 

2 dl piimää

150 g ranskankermaa

2 tl Dijon-sinappia

1 tl sokeria

n. 1/4 tl suolaa

nippu tuoretta tilliä

Jo lapsena rakastin satuja. Mummullani oli tapana ruokkia lukunälkääni ostamalla minulle joka merkkipäivänäni uuden satukirjan. Omistankin kaikki maailmanhistorian kuuluisimmat satukirjat. Onnekseni sekä syntymä- että nimipäiväni osuvat keskelle kesää ja sain rauhassa uppoutua sadun maailmoihin joskus heinäladossa, toisinaan metsässä salaisessa piilopaikassa, josta minua ei löytänyt kukaan.

Uppouduin sadun maailmaan niin totaalisesti, että saatoin unelmoida kirjan kanssa tuntikausia. En osaa selittää sitä tunnetta, miten mystiset tarinat saivat mielikuvitukseni lentoon. Elin joka solullani milloin kerjäläisenä, milloin prinsessana unelmaani todeksi ja tunsin oikeasti olevani osa kiehtovaa tarinaa. Rakastin loppuja, sillä minun saduissa oli aina onnellinen loppu.

Aikuisena elän vieläkin pitkiä pätkiä ihan omassa maailmassani, jonne en päästä ketään. Se on se turvallinen paikka maailmassa, josta kukaan ei löydä minua ja suuria unelmiani… Tunnen, että elämällä ilman unelmia ei ole tarkoitusta. Sisäinen lapsi minussa ei kuole koskaan.

Eilen, kun aurinko helli ihoani ensimmäistä kertaa tänä kesänä, huomasin sukeltaneeni syvälle unelmien kudelmaan. Hymyilytti se tunne, kun tutut satuhahmot poksahtelivat suljettujen silmieni eteen ja tiesin täsmälleen, mistä sillä hetkellä unelmoin… Voi kun tuo lapsen mielikuvitus olisi minussa jäädäkseen! Tunnen kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, että elämäni on ollut kuin satukirjasta. Sitä onnellista loppua tai käännekohtaa odotan yhtä kiihkeästi kuin silloin ennen. Mikään ei ole mahdotonta!